Singapore 30 tunnissa

Ensimmainen askel ulos lentokoneesta Singaporen lentokentalla oli fantastinen. Suorastaan kliseisen lammin ja kostea tuulahdus valahti kasvoillemme. Tata oli odotettu. Lento sujui jopa hieman tavallista paremmissa merkeissa. Ammattimainen lennonvaraajamme P. Virta oli onnistunut jalleen mahdottomassa tehtavassa ja penkkirivimme oli koneen hatauloskaynnin kohdalla. Aasialaisella mittapuulla pitkille miehille iso jalkatila tuotti ehka hieman eparationaalisen suuren ilon. Rento tunnelma jatkui koko lennon ajan ja neljan tunnin pyrahdys hurahti yhdessa hetkessa.

Saavuimme Singaporen lentokentan budjettimatkaajille markkinoituun terminaaliin. Tyyli oli hieman askeettinen, hyvin keltainen. Kello oli suurinpiirtein yksi yolla, ja nopeasti selvisikin, etta kahdenkymmenen kilometrin paahan Singaporen keskustaan ei olisi asiaa ennen puoli kuutta, jolloin ensimmainen maanalainen ampaisi liikkeelle lentokentan alta. Edessa oli yo lentokentalla, joka sujui viihtyisasti kahvia ja teeta horppien ykkosterminaalilta loytyneessa ravintolakahvilassa. Hong Kongista mukaan tulleelle 6nimmt-korttipelille loytyi todellista hyotykayttoa. Jostain syysta pelin erikoiset saannot aiheuttivat joka kerta pelaajalle P. Virta ylivoimaisen voiton. Samalla J. Torkkeli kulki tappiosta toiseeen K. Jussilan joutuessa lahes sivustakatsojan rooliin.

Paiva siis alkoi varhain aamulla metrolla Singaporen keskustaan. Takana oli kullakin puolesta tunnista tuntiin hyvia younia lentokoneen laatuvuoteissa ja keisarilla muutama kirveleva tappio korttipeleissa. Kaupungin keskustassa alkoi villi hostellimetsastys. Nukkumaan teki kovasti mieli, mutta moni hostelli tuntui olevan taysi tai liian kallis. Kiinalaisen uudenvuoden juhlat olisivat kiinalaisenemmistoisen Singaporen China Townissa jo samana iltana. Osui matkalle yksi kaikki mittapuut alittava murjukin. Lopulta parin tunnin vaeltelun ja erittain autenttisen aamupalan jalkeen loysimme riittavan mieleisen paikan Kaupungin pohjoisosista. Kello oli luokkaa kahdeksan aamulla ja saimme neuvoteltua itsemme dormiin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Saimme siis tavallaan puolitoista yota yhden hinnalla. Nukuimme maittavasti aina puoleen paivaan asti.

Loppupaivan ohjelmaan kuului vaatimaton kaupunkikierros yhdessa maailman turvallisimmista suurkaupungeista. Singapore osoittautui monipuoliseksi seka -kulttuuriseksi kaupungiksi. Muuten kovin lansimaisesta kaupungista loytyy jattimaisten hotellien ja ostoskeskusten lisaksi China Town, Little India seka Arab Street, jotka ovat kaikki omia pienia nahtavyyksiaan. Niita kuuluisia kaupunkeja kaupungin sisalla. Kuumahan siina kavellessa tuli, mutta oli suorastaan ilo hikoilla. Olimme paasseet kesaan.

Paivan mittaan ajatus suurkaupunkien vilskeesta poistumiseen senkuin voimistui. Lopullisen arkun pikaiseen poistumiseen loi uusi tippi. Hostellissamme tapaamamme suomalainen Aki kertoi Andamanian merelle olevan piskuinen ja viela suhteellisen tuntematon saari nimelta Koh Jum. Kuuemma todellinen lekottelusaari, jonka resorteissa on erittain miellyttava palvelu. Yhteyshenkilostamme Koh Taolla ei ollut yhakaan kuulunut mitaan, joten uusi maaranpaa syopyi tiukasti keisarillisen seurueemma takaraivoihin. Paatimme myos karistaa Singaporen polyt jaloistamme jo seuraavana paivana. Singaporesta jaisi positiivinen kuva, mutta tekemista olisi toki riittanyt viela moneksi paivaksi. Ajankohta vain oli vaara.

Samana iltana otimme viela osaa Kiinalaiseen uudenvuoden juhlintaan Chinta Townissa. Mieleen jai ehka tiivein tungos, jossa olen ikina kavellyt. Siina oltiin kylla pahimmillaan taysin vakijoukon armoilla. Muuten meno muistutti jossain maarin tavanomaista ruuhkaisempia markkinoita. Kauppiden huutelu ja vaentungoksen molina kilpailivat huomiosta. Paikalla oli myos silmiinpistavan paljon lansimaisia turisteja.

Aikaisemmin uhosin Singaporen myrskyista, jotka osoittautuivat toistuviksi sadekuuroiksi. Niita oli esiintynyt pitkin paivaa, ja juhlahumuun sopivasti myos illalla sateli varsin mukavat sadekuurot. Monsuunikauden iloja. Loppujen lopuksi maran ja ahtaan illan kruunasi erittain aanekas ja mahtipontinen ilotulitus, jota emme ikava kylla nahneet. Kuulimme kylla. Palasimme vasyneina hostellille jo kovin odotetuille yojunille, jotka valitettavasti tallakin kertaa jaivat hieman vajaiksi.

Kiinalainen uusivuosi oli nyt koettu. Meille se ei tarjonnut kovin erikoista elamysta, mutta myonnan, etta oma asenteemmekin oli kaikin puolin passiivinen. Toisaalta mieleton vaentungos ja turistien massat tarjosivat heikosti tartuntapintaa paikalliseen juhlintaan.