Kalastusveneita saarella.
Ensimmaisena pitaa varmaan kertoa siita, etta paratiisin porteilla pystyin munailemaan heti alkuunsa! Onni onnettomuudessa ja sain vain 24h tykyttavan sydamen, kaikki hoitui lopulta parhain pain. Mita sitten tapahtui? Oltiin kiiruhtamassa Krabilla vietetyn yuon jalkeen klo 11 lahtevaan kyytiin kohti satamaa, josta lauttamme lahtisi. Tata ennen olin tietysti etsinyt uimashortseja lapi koko Krabin, enhan ollut viitsinyt ottaa sellaisia mukaan ja matkalla ei ollut tullut hyvia viela vastaan. Palasin hostelliin herattelemaan poikia vahaa vaille 11. Siina kiireessa kaikki hoitui ihan hienosti, mutta jatin rahavyoni hostelliin ja lahdin itse lautalla merelle. JAHAS! Sita olisi mita vain muuta voinut jattaa, siella oli kaikki passista alkean, mita oikeasti en halunnut hukata, takaisinkaan ei voinut kaantya.. Paniikki paan sisalla ja aivot miettimaan, MITA NYT? Siina sitten kyselin laivan kaverilta, etta mites mun kannattais teha ja kuinka tassa kuljetaan, josko paasisin ite hakemaan kamojani. Pienella lisakustannukselle kaveri lupasi hoitaa tavarani minulle saarelle seuraavan paivan lautalla, olin hieman skeptinen, mutta turhaan. Ajattelin tulleeni huijatuksi ja olin varma, etta hostellin kaverit olivat ottaneet rahat sun muut, siina sitten odottamaan huomista saarelle ja rentoutuminen antoi odottaa itseaan. Maksoin itseni kipeaksi - vajaat 40e - saadakseni kaikki tavarani takaisin seuraavana paivana. Mikaan rahasumma ei kuitenkaan korvaa sita autuutta, jonka koin mennessani longtail boatilla lautalta hakemaan tavaraoitani ja viela sain ne. Olin sen paivan maailman onnellisin ja rentoutunein mies, makasin ja soin, nautin elamasta taysin rinnoin :)! Ihminen ymmartaa monen asian arvon, vasta kun on menettanyt sen, ensimmainen opetus (toistaiseksi myos viimeinen).
Longtailit hoitavat lautta-Jum kyyditykset.
Pitaa varmaan todeta tahan sitten, etta siinapa ne ikavat asiat olivatkin. Rentoudelle ja tekemattomyydelle allergisten ihmisten ei parane jatkaa tasta eteenpain taman blogitekstin lukemista, suuria ressin aiheita ei ole tiedossa..
Ensimmaisena paivana saavuimme arvalla saarelle ilman mitaan varauksia. Resortti, jolle paadyimme juitun ja jonkun reissarin sahlaysten toimesta, oli taysi ja nimeltaan Golden Pearl. Meitille tarjoiltiin teretulemast maljaa ja ihmeteltii, etta mihis poikia pistettais, kun ei meita haluttu muuallekaan paastaa. Ensimmaiseks yoksi meille jarjestyikin joku paikallisten tutuntutuntutun oma maja, joka oli tyhjillaan tien varressa. Sinne otimmekin matkan sivuvaunullisella skootterilla, johon oli lastattu kuski+4+3rinkkaa, keulittiin ympari! Aika hassua, paten jalkaan tuli pieni naarmu, mutta muuten vain pelastyttiin ja anurettiin. Thaimaalaisittain meista oltiin kuitenkin kovin huolissaan ja kyseltiin Paten jalan vointia. Uusi lastaus ja paasimme perille, paino piti vain jakaa oikein:) Ensimmaisena paivana meita auttoi mukavasti englantilainen Laura, joka oli asustellut resortissa jo hyvan tovin ja autteli paikallisia jollakin diililla. Pitkalti hanen ansiostaan saimme mieleisemme ratkaisut aikaan melko helposti. Thanks Laura!
Taksi, jolla keulittiin ympari.
Seuraavana paivana saatiinkiin melkosen mahtava bungalowi kahdella doublebedilla, arpa suosi mua ja sain nukkua Keisarin vieressa. Tassa vaiheessa olin erittain onnellinen, etta Pate ja Keisari olivat saaneet minut ostamaan matkaan pari pokkaria, eipa siina muuta kun riippumattoa virittelemaan. Muutamat ensimmaiset vuorokaudet menivatkin melko tehokkaasti valilla bunga-ravintola-riippumatto, alle 2% varaukseen kulutetut akut alkoivat latautua kuin huomaamatta.
Tulipa siina samassa resortissa tutustuttua heti alkuunsa majakylan pariin muuhun suomalaiseen. Vellu, joka oli jamahtanyt jumille jo hyvaksi toviksi kertoili vahan saaresta ja sai meitin juttelemaan vahan paikallistenkin kanssa. Mika sai mieleen tulvahtamaan mahtavan kotimaan, silla puheesta sointui raikas pohojanmaalainen tuulahdus. Mainittakoon, etta kalassa ollessamme Mika oli ainut kalamies ja nosti ainoana kalan, joskin sekin oli paikallisten mielesta lahinna hymyilya aiheuttava 'gekkofish', ei tullut barracudaa ei! Kalaan meitit paatyi siis Jumilla pari kk vuodessa asustelevan kalamies-Pentin kanssa, tunnelma oli kohdallaan kun lahdettiin ennen aurinkoa merelle longtaililla uittamaan Rapalan magnumeita. Pentin kertomat tarinat olvatkin sitten jo ihan toinen juttu, joita voi Suomessakin lukea kirjasta "Farangi ei koskaan opi", joka kertoo melkoista tarinaa.
Kalassa Pentin kanssa.
..Melkoisen vaikea pukea tuota aikaa tahan sanoiksi. Taidan antaa tajunnan virrata yha, ehka myohemmin pyrin kronologiseen tai muuten jarkevaan dokumentoitniin, tai sitten en.. Aika menetti merkityksensa parissa paivassa. Kellonaika ja paivat unohtuivat, oli kuin olisimme olleet aivan toisella matkalla, kuin milla olimme olleet ennen paratiisisaarta.
Keisari vahtii valtakuntaansa.
Saimme jarjestettya meille laskut resorttimme raflaan ja paasimme pian vapaaksi rahan kantamisestakin. Se tunne joka tulee silloin, kun astelet pihamaalla ja resortin kaverit huutelee nimella ja kyselee tarviiko jotain, onko nalka yms., on metka! Pyykkien pesu ja bungan siivouskin olivat hoidossa, raskain itselta vaadittu toimi oli ruokapoytaan siirtyminen. Se tosin hoitui kuin itsestaan myos, silla paikallinen ruoka maistuu mahtavalta! Oli ilo syoda kokonaisuudessaan 2-3e herkkuaterioita.
Paikallisessa 'selipubissa' kavimme Vellun paikallisia tuttuja moikkailemassa. Paikan pitaja Mod puhui jo suomeakin muutamia sanoja, jopa suomenkielinen haastatteluni on dokumentoitu videolle. Paikallisten ja saarella pidempaan asuneiden kanssa puhuttuamme oli pakko myontaa, etta sinne jamahtaminen ei ollut ihme. Aika tosin juoksee juoksuaan, eika siita kannata nillittaa niin kuin madventures tekee. Mikali paikka joskus on liian ruuhkainen, on maailman merilla uusia saaria. Toistaiseksi voin kuitenkin lampimasti suositella saarta kaikille lukemisesta, auringosta, syomisesta, riippumatoista ja tahtientuijottelusta pitaville. Todellisia ruuhkia ei ole odotettavissa ennen kuin lautta rantautuu saarelle suoraan, nyt Koh Lantan lautalta on jaatava longtailien kyytiin kesken matkan, mikali mielii Jumille. Longtail kyydit muualtakin ovat toki mahdollisia, niita kylla kulkee!
Rauhaisa resorttimme.
Meidan oma paikallinen oli hieman erilainen, kuin mihin olin Suomessa tottunut. Baareja hieman vahemman rakastavana yleensa pysyn niista poissa, sekin asia tosin muuttui Jumilla. 10m rantaviivasta hiekalle levitetyt tyynyt, bambualustat ja matala poyta olivat miljoo, jossa makoili vaikka pidempaan merta kuunnellen ja tahtia katsellen. Menon liikaa rauhoittuessa oli 5m paassa bambuista tehty keinuva 'lava', jossa tyynyjen keskella mahtui rentoutumaan 5-10 henkiloa. Keinu leijaili n. 20cm irti maasta tuudittaen siina tyynyjen ymparoimat ihmiset keskustelemaan, tai katselemaan tahtia leppoisan musiikin soidessa. Oli vaikea kuvitella parannuksia, eika niin raskaita ajatuksia olisi jaksanut ajatellakaan, oli parempi vain olla.
Paikallinen ja sen kaunis jouluvalo.
Viikon vietettyamme saarella tunsimme olomme niin energiseksi, etta uskalsimme ottaa jopa skootterit alle. Otimme ne kuudeksi tunniksi alle, siitakin ajasta 4 tuntia olimme ajamatta ja silti ajoimme saaren jokaisen taipaleen. Tieta saarella onkin yhteensa varmaan 10km, jonka varressa on kuitenkin kolme pienta kylaa. Kaksi kylista on islamistisia ja yksi buddhalainen. Ottaen huomioon saaren pienuuden ja vahaisen ihmismaarana oil hauska huomata, etta kaikki kulkivat skoottereilla, joita oli enemman kuin suomessa varmaan yhteensa. Talla reissulla kavimme toistamiseen syomassa 'maailman parhaita hampurilaisia' Big mama hollandin luona. Mama on saaren ensimmainen farangi, joka muutti sinne aikanaan miehensa kanssa. Miehen surulliseen poismenoon liittyy myos hilpeampi yksityiskohta, joka johtuu paikallisten napsakammasta koosta. Papaa tuhkattaessa saarella hanen jalkansa olivat polvista alaspain jaaneet polttouunin ulkopuolella, silla lahes 2m pitkia farangeja ei ollut otettu huomioon krematoriota suunniteltaessa. ..no asiaan takaisin. Mama ei varsinaisesti itse pida ravintolaa, vaan kokkina haaraa 'Ba'. Ravintola on Maman olohuone ja han auttelee satunnaisesti kyokissa, keskittyen lahinna viljelemaan loputtoman sarkastista huumoria asiakkaille. Kuittailun maaralla ei ole rajoja, mikali siihen leikkiin Maman kanssa haluaa lahtea! Ring tam restaurant Koh Jumilla kannattaa siis lisata seuraavan matkan kohteisiin juuri nyt.
Ranta tuli vastaan ajellessamme.
Mama naurattaa Patea ja Keisaria.
The hampurilainen
Tassa viela mieleen juolahtaa aktiivisuuspaissamme tekema snorklausreissu. Lahdimme kiertaman muutamien 'lahella' olevien saarten rantoja ja maisemia. Korallien paalle laskeutuminen ja keskelle sateenkaaren vareissa loistavia kaloja sukeltaminen on kylla lahella sydanta. Oli silti mukava pysya pinnan tuntumassa kalojen kanssa, silla 4m alaspaina pohjassa oli jokaisella rannalla tuhansittain merisiileja, jotka olisivat varmasti halunneet pistaa meittia piikeillaan. Sukeltamisen kipinaa tama lisasi minulla entisestaan ja saatan surffauksen ohelle koittaa sahlata itselleni open water sukelluslisenssin reissun aikana. Tao jaakoon valiin toistaiseksi, koska suuntaamme Kambodzaan ja Laosiin seuraavaksi. Takaisin etelaan tullessa joko Thaimaa tai Indonesia saa toimia tukikohtana sukelluksilleni, suunnitelmat jaakoon viela auki, eihan sita sovi kahlita itseaan!
Evastauko
Viela pitaa mainita, etta Vellu, Mika, Meow, Mod, Ulla(norsk) ja Gru(norks) olivat osaltaan tekemassa saaresta parempaa paikkaa meille yhdessa. Ihmisten kohtaaminen jopa minun olemattomalla kielitaidolla ja mollottamisella palkitsee.. Big Mama Hollandiin ja Penttiinkin palaamme varmasti monesti jutuissamme ja ajatuksissamme.
Mika ja Vellu lahdossa saarikierrokselle.
Ulla kuistillaan.
Meow ja Mod kotonaan/ravintolassaan.
Tata kirjoittelen nyt takaisin Krabille palattuamme ja saatan Jumin tapahtumiin palata viela tuonnenpana lisaa. Akut taynna leikimme sivistavamme itseamme ja suuntaamme myos Angor Watin raunioille, seuraavaksi oletan levittavani riippumattoa pidemmaksi aikaa Laosin puolella, levanneena elama hymyilee, kokeilkaa!
Oiskohan se sitten yobussia bankogiin huomenissa!
ps. Syotiin pizzat ystavanpaivan kunniaks.
Takaisin Krabissa ja matka jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti