Reissua jäljellä reilu viikko ja koko konkkaronkka on kasassa balilla, vieläpä kutalla oleskellen. Syötiin yhdessä lihapullia - TAAS! Pate ja Sini lähtivät gilejä tarkastamaan ja me muut otettiin päivä surffausta ennen pohojosen reissua. Keisari halveksi syvästi surffiskeneä ja sen ihannointia, mutta suostui kivasti mukavasti tulemaan pärskeisiin. Glamour karisi taas 45 sekunnissa ja kävi ilmi, että hauskaahan se touhu on. Tykättiin kovin pyöriä aalloissa laudan kanssa ja joskus jopa hetkellisesti aaltojen päällä seisten, kontaten, maaten ja horjuen. Kaikki kiva loppuu aikanaan ja päätettiin suunnata yhteen reissun typerimmistä paikoista ennen reissun ehkä parhaita maisemia.. ;)
Lovina on balin pohojosessa osiossa. Rantaa on pitkät pätkät, tosin se on mustaa hiekkaa ja pääasiassa blacksand meiningillä. Resortteja ja muuta rakennelmaa on niin pahasti, ettei rauhallista aluettakaan meinaa rannalta löytyä, ohhoh. Vähän koitettii rauhallista paratiisia kokeilla ja ei osunut tällä kertaa oikeaan. Tyhjää siellä silti turistien puolesta oli ja jokainen paikan riivaaja olikin meidän kimpussa tarjoten aamuista delfiiniretkeä. Yksi herrasriivaaja joka stalkkasi meitä rannalle, kauppaan, kylälle ja nettikahvilaan saatiin suututettuakin, kun lopulta suostuttiin menemään toisen kapun paatilla. Ei oo kiva suututtaa ketään, mutta eipä ihan länsimaisia osannut kyseinen kaveri miellyttää, hieman rasittava kun sattui olemaan. Retkellä delfiinejä kävi lähinnä sääliksi, vaikka niitä melko läheltä päästiin vilkuilemaan. Veneitä oli paljon ja kaikki jahtasivat näyttäytyneitä parvia ja ajoivat niitä pois sitä mukaan, kun niitä ilmeni. Älkää siis vaivautuko lovinen delfiinireissuille.
Hienon ulkoilmakylpylän löysimme lovinasta kuitenkin. Vahingossahan se kävi, kun hotspringsejä koitimme mennä katselemaan luonnon helmaan. Ei ollut kovin autenttista kuumaa lähdettä, mutta muutamaksi uima-altaaksi valjastettu kiva kylpylä hierovine kuumine putouksineen löytyi;) Sisään maksoi 50snt ja matkat maksiovat pari euroa, joten olimme varsin tyytyväisiä kylpyihimme ja lutrasimme lämpimässä hyvän tovin.
Hotellin failin takia jouduimme lähtemään päivää aiemmin, kuin olimme luvanneet. Ei paljoa haitannut. Olimme ainoat asukin siellä ja yht´äkkiä seuraavaksi yöksi joku korealaisporukka oli varannut jokaisen huoneen sieltä, voi niitä hassuja;) Otimme suunnan kohti Mount Baturia, vielä hieman höyrystelevää tulivuorta. Matkalla opimme, että julkisenliikenteenkin hinnoista pitää toisinaan neuvotella. Voi sitä vääntämisen määrää, mikä Indonesiassa odottaa meitä vaaleamman sävyisiä ja superrikkaita turisteja. Vääntäminen kuitenkin palkittiin nytkin, kunhan sitä jaksaa harrastaa ja pääsimme reissun komeimmille maisemille. Isompi kraateri on 14km leveä ja sen keskellä kohoaa tuoreempi tulivuori. Suuresta kraaterista lähes puolikas on battur-järven peitossa, jonka rannalla mekin yövyimme. Ylös ei kannata pimeällä kulkea ilman opasta, mutta paikallisten mielestä se on aina liian vaarallista yksin. Vaarillisuusaste on niinkin kova paikallisten mielestä, että edes ylös vieville poluille ei turisteja voida opastaa, opas on palkattava turvallisuussyistä aina!;) Onneksi tiesimme about mistä etsiä ja pääsimme kipuamaan vaarallisesti ilman opasta oman matkamme. Maisemat huikaisivat ja rehkiminen kannatti, vaikka oma reippauteni välillä tippui 100%:sta 99%:iin. Monista vuoren raoista tulikin höyryjä, mutta järistyksiä ja laavaa jäimme vaille, vaikka kraaterin reunalla kurkimme.
---
Nyt ollaankin sitten jo kotona, huh. Pitäisi varmaan kirjoittaa hieman tarkemmin mitä tuossa välissä kävi, mutta eipä siinä matkaamista ihmeempää. Bali-Bangkok-Helsinki, hieman tuliaisia ja ruokaa ja sellaista. Helsingissä oli huikeaa, kun meitä oltiin vastassa oikein auton kanssa. Keisarillinen sukukokous sattui nimittäin lentokentällä meidän paluumme aikaan. Keisarilliset vanhemmat tulivat euroopasta vain 5min meidän lentomme jälkeen. Siitä sitä sitten koitettiin soputua taas Suomeen ja nyt asummekin Keisarin kanssa Tampereen Kalevassa ja ihmettelemme mitä tässä elämässä tapahtuu. Sinänsä normaali arki tässä huushollissa olisi yhden blogin arvoinen siinä missä reissukin. Unohdetaan sellainen ajatus kuitenkin, koska se ei ole niin hieno tekosyy kirjoittaa jotain juttuja, kuin reissussa oleminen, eikä tätä höpöhöpöä kukaan jaksa muutenkaan lukea!
