"Kulttuurieroista"

Matkakumppanimme Kari Jussila jutusteli Malesialaisella bussiasemalla eraan torimyyjan kanssa. "This is Asia, ofcourse you get cheated." Jo tassa vaiheessa matkaa alkaa hahmottumaan, etta kyseinen herra on ehka rehellisin tahan asti tapaamamme paikallinen. Ainakin kauppaa tekeva sellainen.

Kaupankaynnissa kaytavan jatkuvan vilunkipelin vielan ymmarran. Se on pelia. Farangilla on toki tassa tapauksessa lahes aina altavastaajan rooli, silla usein asioiden todellista arvoa voi olla mahdotonta arvioida etukateen. Kokemus ja karsivallisyys ovat kuitenkin naissa tapauksissa arvokkaita valineita. Pidemman paalle jatkuva hintataistelu ja huijauksen maaran arviointi ovat toki rasittavaa touhua, mutta periaatteellisesti viela hyvaksyttavaa.

Suoranainen valehtelu ja harhaanjohtaminen ovat sensijaan asioita, joita hanen keisarillisen korkeutensa on vaikea sulattaa. Kulttuurirelativistia minussa ei ole patkaakaan, jotta jaksaisin ymmartaa tahi hyvaksya kaikenkarvaista pelleilya, mita taalla harrastetaan. Esimerkkina varmasti yleinen, mutta suomenkielella melko kusipainen toimintatapa. Ostaessamme lauttalippua Krabilta Koh Jumille meilta luonnollisesti kysytaan, onko meilla varausta majoituksesta kohteessa. No eipa ole. Seuraavaksi meille kerrotaan, etta saaren kaikki resortit ovat taynna, paitsi yksi, jonka voisimme tasta varata, ja joka maksaisi 1200 bhatia. Noin triplahintainen siis. "I just called, all full." Emme usko, emmeka varaa huonetta. Jatkamme saarelle ja loydamme majoituksen. Taytta saarella toki oli, mutta todennakoisesti sekin oli vain huonoa onnea. Lipunmyyjan varoituksessa ei ollut mitaan todellisuuspohjaa. Tassa kohtaa on vaaralla informaatiolla peloteltu ostamaan ylihintaista palvelua.

Huomattavasti enemman kunnian paalle otti matka Bangkokista Kambodzan rajan yli Siem Reapiin. Rahalliset tappiot olivat onneksi hyvaksyttavan pienia. Ostimme Bangkokista bussilipun Siem Reapiin mielestamme hyvalla hinnalla. Lopulta paadyimme maksamaan ylihintaa Kambozan viisumista, valiin ilmestyi parin tunnin odotus, jonka vaihtoehtona oli ottaa ylihinnoiteltu taksi, valehtelua monista yksityiskohdista, ylimaaraisten tippien hinkumista (ei tippunut) ja lopulta taksimies vei meidat eri hostellille, jonne pyysimme hanta viemaan - tietoisesti. Takalaiset matkafirmat kun tekevat hyvaa rahaa provisioilla yomajoituksista. Kuten sanottua, suurin karsija oli kunnia. Hinnat, kun ovat taallapain melko kohtuullisia.

Toinen hyva esimerkki taydellisesta kunnioituksen puutteesta oli, kun eras lankkari jutteli hostellimme pihalla niita naita Kambodzalaisten tyomiesten kanssa. Tyomiehet tarjosivat iloisesti matkamiehelle oluen. Hetken paasta matkamiesta luonnollisesti kehotettiin hakemaan uusi kannu olutta. Edellinen kun oli jo loppunut. Tiedan, olen itkupilli. Kannu olutta maksoi 2 dollaria, mutta mista hemmetista tama oletus tulee, etta lankkari mielellaan tarjoaa tyomiehille oluet. Varsinkin, kun kieltaytymisesta on tehty sosiaalisesti melko vastenmielista. Kyllapa olivatkin mukavia veikkosia.

Tama kaikki kumpuaa tietysti syvalla olevasta keskinaisesta kunnioituksen puutteesta jota tuntuu esiintyvat laajalti farangien ja turistien valilla. Varsinkin lansimaalaisten turistien, eli farangien, osalta suuri osa voisi selittya yksinkertaisesti valinpitamattomyydesta ja tietamattomyydesta. Aasian matkakohteisiin tullaan ja ollaan niin kuin on totuttu muuallakin, tutussa kulttuuriymparistossa, olemaan. Yhteentormayksia syntyy vaistamatta, ja farangit ovat saavuttaneet pysyvan maineen barbaarisina polhoina, joilla on paksu lompakko.Viela, kun amerikkaiset integroivat omaa tippauskulttuuriaan ympari Kaakkois-Aasiaa, sekoaa paikallisilta puurot ja vellit aivan taysin. Tippaaminen ei ymmartaakseni ainakaan alunperin ole kuulunut lainkaan Aasialaisiin tapoihin. Nyt Kambodzalaiset ovat rajusti karjistaen sita mielta, etta lankkarilla on aina varaa heitella seteleita ymparilleen.

Tassa kohtaa viksummat lukijat huomaavat, etta keisari rupeaa lahentelemaan liian laajaa asiakokonaisuuutta tahan blogiin.

Nyt, kun keisarillinen valitustarve on taytetty, pitanee myos todeta, etta olemme saaneet myos erinomaista palvelua. Jopa hostelli, jonne petoksen seurauksena ajaduimme, ja josta huomattuamme petoksen pikaisesti poistuimme, oli oikeasti kelpo paikka asustaa. Periaatteet puhuivat. Olen tyytyvainen, etta sain kerrottua myos henkilokunnalle syyn hostellin vaihdosta. Pahoittelivat tietysti, eivatka tienneet tallaisesta toiminnasta. Varmasti.

Nykyinen sijaintimme on siis Siem Reap. Olemme Angkor Watin porteilla, ja huomenissa olemme ehka jo ehtineet ihmetella muutamaa isoa kivikasaa. Raportointia matkastamme tanne on toivottavasti tulossa lahipaivina.