Rakas päiväkirja

Tiistai 29.3.2011

Huolimatta t-paidasta ja sukista, heräsin viluun. Yö oli ollut kylmä, eikä bungalovin viltistä ole juuri kuin pitämään itikoita loitolla. Edes komean parrakkaan blondin vieressä nukkuminen ei lämmittänyt riittävästi. Olemme Pohjois-Thaimaassa Akha Hill House nimisessä lomakylässä parin kymmenen kilometrin päässä lähimmästä kaupungista Chiang Raista. Ja täällä on kylmä.

Edellisenä aamuna olimme heränneet pitkältä Laosin puolelta Luang Namthan pikkukaupungista. Sielläkin oli kylmä, jonka vuoksi jatkoimme sieltä matkaamme lämpimämpien seutujen toivossa - turhaan. Matka sujui kuin rasvattu. Aamulla talsimme keskuskadulle etsimään kyytiä rajalle. Meillä ei ollut varauksia. Ensimmäinen tapaamamme pakettiauto oli matkalla oikeaan paikkaan, eli kohti rajaa, joten hyppäsimme kyytiin. Auto lähti liikkeelle muutama minuutin kuluttua. Rajakaupungissa nautimme lounaan - itse tuskailin. Se oli kovin tulista. Vaihdoimme jäljellä olevat kipit bhateihin, ja ylitimme rajajoen vaikeuksitta. Tällä kertaa viranomaisista ei ollut ylimääräistä haittaa. Joen yli kuljettiin veneellä, josta sai pulittaa noin yhden euron maksun.

Rajan toiselta puolelta otimme tuktukkyydin bussiasemalle, jossa teimme parin metrin pituisen vaihdon jo liikkuvaan bussiin Chiang Raihin. Parin tunnin matka sujui erinomaisissa tunnelmissa. Kaikki tuntui sujuvan. Bussiasemalla meitä odotteli Akha Hill Housen lava-auto, joka kuljettaa asiakkaat ilmaiseksi lomakylään. Seuraksi auton lavalle saimme australialaisen pariskunnan, ja matka perille kului nopeasti. Maisemat vain paranivat ja tie kapeni mitä lähemmaksi määränpäätä etenimme. Lopulta, ehkä jyrkimmän ylämäen, jonka olen autolla matkannut, jälkeen, olimme perillä. Takana oli viisi eri kulkuvälinettä. Odotusaikaa yhteensä ehkä kymmenisen minuuttia, eikä rahaakaan juuri kulunut. Olemme hirveässä iskussa.

Raivokasta farkkujen nostelua. Keisarin vyo taitaa olla lainassa Balilla.

Aamupalaksi upposi omeletti ja kahvia. Vilu oli koko ajan läsnä, ja lähes kaikki vaatetus mitä mukana oli, oli käytössä. Suunnitelmana oli tutustua lähitienooseen apostolin tyylillä. Lähellä piti olla ainakin kuumia lähteitä, vesiputousta ja jokunen etninen kylä. Alue on metsäisten kukkuloiden peittämä, joten kaunista luontoa pitäisi ainakin löytyä.

Suunnaksi valikoitui osittain sattumalta kuumille lähteille osoittavan kyltin suunta. Ensimmäinen mukava havainto kävelylenkin eduista oli ruumiinlämmön nousu. Hikihän siinä tuli ja vaatetusta oli tietysti hieman liikaa mukana. Perinteinen sunnuntaihiihtäjän syndrooma.

Urheat vaeltajat

Kylalainen kaskeamassa.

Havaitsimme myös, että ensimmäisen kyltin jälkeen, ei lähteille juuri muita opasteita ollutkaan. Seurailimme mielestämme aina pääpolun näköistä polkua ja lisävinkkiä antoivat hyvin satunnaisin väliajoin löytyvät punaiset kolmiot polun varrella. Olimme ainakin jollain reitillä. Parin epämääräisen paikallisneuvon ja toivonmenetyksen jälkeen löysimme kuitenkin määränpäähämme. Kuuma lähde löytyi paikallisen luonnonpuiston päämajan ympäristöstä. Se oli keskellä puutarhaa ja aidalla ympäröity. Ei aivan sellainen metsän keskeltä löytyvä lähde, jota odotimme, mutta eittämättä kuuma lähde - 56 asteista vettä. Uida ei kuulemma saanut.

Kuuma lahde. Kylla, siela on kuplia ja hoyrya.

Kotimatka lähteeltä oli uuvuttavan ylämäkipainotteinen. Kotiin palatessamme olimme hiestä märkiä. Lämpimän suihkun jälkeen oli taas kylmä. Oli siis hyvä tekosyy testata paikallista saunaa, jota mainostettiin ravintolan seinällä. Mitään suomalaista saunaa ei ollut odotettavissa, mutta varmuuden vuoksi ostimme saunaoluet. Saunaksi osottautui ravintolan vieressä oleva savimaja, jota olin alunperin luullut vessaksi. Majan ulkona oli tulipesä, josta kulki putki majan lattiarajan tasolta sisään. Sisältä sauna oli kohtalaisen askeettinen. Kiviset seinät ja kaksi muovituolia(!) keskellä. Tuolien välissä lattialla oli pieni tötsä, josta virtasi majan sisätiloja täyttävää vesihöyryä. Höyry selvästi tuli jonkinlaisen yrttifiltterin lävitse, sillä tuoksu majan sisällä oli vahva.

Kokemuksena täkäläinen sauna oli mielenkiintoinen, mutta toistaiseksi en aio rakentaa moista takapihalleni. Lämpötila oli juuri ja juuri riittävä, jotta sisällä pärjäsi shortseilla. Hikeä sai pintaan lähinnä vesihöyrystä. Saunan jälkeen saavutin jopa melkein vastaavan mukavan olon tunteen, joka seuraa kotoisan saunasession jäljiltä. Saunaoluetkin upposivat mukavasti hyvän tuoksun kanssa. Suurimpana miinuksena kylmät kiviseinät. Varpaat olivat kovin kylmässä, joten lauteita olisi kaivattu. Näin lämpötilakin istujan ympärillä hieman nousisi.

Saunan jälkeen nautin vielä akha-hieronnan. Se oli tähänastisen elämäni kahdesta hieronnasta se toiseksi paras. Selvästi pehmeäotteisempi, kuin thai-hieronta, eikä yhtä monipuolinen.

Loppuillan pelasti leirinuotio, joka sytytettiin ravintolan terassille. Nautimme illallisen, jutustelimme australialaisten Courtneyn ja Kanen kanssa ja istuimme nuotion ympärillä iltamyöhään. Paikalla oli myös sekalainen joukko muita matkaajia. Monta hollantilaista. Tunnelma oli rento. Joku lurautti kitaran kanssa muutaman laulunkin.

Aion nukkua farkut jalassa ja pitkähihainen päällä. Josko sitä nyt tarkenisi.

Ps. Tämä blogi on suurta kusetusta, sillä kirjoitan tätä lauantaina 2.4.2011.