Päivän saldo: pannukakku, riippumaton asennus, useita lukuja proosaa, pitkä myöhäinen lounas, kävely kylän ympäri, kolme tähteä monessa uudessa kentässä, kolme koiraa, yksi kalvoi sormeani, illallinen, ruuan sulattelua kitaran tahdissa ja toistaiseksi istun sohvalla. Ruuan sulatus ja kitaramusiikki jatkuu.
Olemme Indonesiassa Toba-järvellä. Nyt toista päivää.
Toissapäivänä laskeuduimme Medaniin, Indonesian toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Oli ilta ja kentällä iski jo pienoinen stressi. Meillä oli pientä epäselvyyttä itsellämmekin, mihin olimme mahdollisesti menossa ja minkälaisia mahdollisuuksia meillä oli. Otimme taksin, tai ennemminkin auton, keskustaan. Päätimme viettää yön Medanissa ja pohtia huomenissa, miten ja millä jatkaisimme Toballe. Päämäärä meillä sentään oli.
Hostelli oli sanalla sanoen surkea, mutta yksi yö vierähti mukavasti muutama torakka huonetovereina. Hajusta päätellen yksiöni oli vanha keittiö, tai komposti. Purkutuomion se olisi Suomessa jokatapauksessa saanut. Omistaja oli rempseä keski-ikään kerennyt nainen. Oli kova puhumaan ja keitti hyvän aamupuuron. Sivutoimenaan hän järjesti meille ja muille hostellin vieraille pakettiautokyydityksen eteenpäin kohti sitä suurta vulkaanista järveä. Henkilökohtaisesti hieman vastustin tätä kyytivaihtoehtoa, sillä paikallisilla kulkuvälineillä hinta olisi pudonnut puoleen. Toisaalta kolmen tunnin automatka kustansi alle viisi euroa, jonka lisäksi matkan kestosta tippui vähintäänkin tunti paikallisten käyttöön verrattuna.
Automatkalla opin moninverroin uutta auton töötöllä kommunikoinnista. Nyt tiedän, että töötöllä voi ilmaista muun muassa tervehdyksiä ystäville, töykeyksiä törttöilijöille (minun on vaikea erottaa heitä muista), "hei, ohitan sinut oikealta", muita ilmoituksia, kuten vasemmalta ohittamista tai ilmoitus liian hitaasta matkavauhdista, varoituksia mutkan taakse ja ajojärjestyksen määritystä - ensimmäinen tööttääjä menee ensiksi. Joskus töötöllä voi myös rukoilla liikenneruuhkan yllättävää purkautumista. Vivahteita on monia ja kuskimme puhui hyvin sujuvaa tööttöä. Muuten nelituntinen matka sujui oikein leppoisasti.
Toba-järvi on eri suuri järvi Sumatralla, joka syntyi riittävän kauan sitten massiivisessa tulivuorenpurkauksessa. Järven keskellä on suuri saari, jolle joku indonesialainen on antanut indonesialaisen nimen, ja jota en muista, mutta jolle kuitenkin olimme vielä eilen matkalla. Siis saarelle järvessä nimeltä Toba.
Minibussi toi meidät viimeiselle välietapille Toban rannalla sijaitsevaan Parapatin kylään. Täällä teimme pienen paikalliskierroksen tahtomattamme, sillä lähin pankkiautomaatti olikin ikävän kaukana satamasta. Raha oli tarpeen, mutta onneksi kaupungin paikallisliikenne oli halpaa ja tehokasta. Söimme melko laaduttoman lounaan ja suuntasimme lautalle. Runsaan puolen tunnin ja komeiden maisemien jälkeen pääsimme saareen.
Kraaterijärven maisemat ovat jylhät. Rantoja reunustavat jyrkät rinteet ja keskellä oleva saari, joka peittään valtaosan järven pinta-alasta, nousee suurin piirtein yhtä korkealle, kuin kraaterin reunat. Saarea reunustaa matala rantakaistale, jolla tuntuu olevan suurin osa saaren asutuksesta. Kuulemani mukaan saaren keskiosa on jyrkästä reunastaan huolimatta melko tasainen - jonkinlainen ylänkö siis. Tästä aiomme lähipäivinä ottaa toki tarkemmin vielä selvää. Toistaiseksi majoitumme kuitenkin matalalla rantakaistaleella Tuktukin kylässä. Rentoudumme muutaman päivän, jonka jälkeen olisi mahdollista harkita aktiivisempaa toimintaa. Saarelle on kiivettävä. Vielä vain ei ole varmaa tapahtuuko se motorisoidusti, polkuvoimalla vaiko vallan jalkapelinä.
Ensimmäisiä suomalaisia emme tällä saarella ole ja sen huomaa. Lähes jokainen majatalon pitäjä tuntuu osaavan tervehtiä ja kysellä kuulumisia suomeksi. Alkuun se oli hauskaa, mutta jo nyt näin toisena iltana homma rupeaa risomaan. Eläkäämme tämän kanssa. Tästä kaikesta saamme kiittää Madventuresin veikkoja, joiden myötävaikutuksesta paikka on jokaisen itseään kunniottavan matkamiehen menolistalla. Riku ja Tunna muistetaan saarella hyvin. Ovat kuulemma ravanneet täällä ainakin kolmeen otteeseen. Kai sitä voi pitää jonkinlaisena laatutakuuna.
Jään kuitenkin odottamaan, mitä muuta tällä indonesialaisten nimeämällä saarella on meille tarjota. Toistaiseksi rauhaa, maisemia, hyvää ruokaa ja tunnelmallisia iltoja. Lisäksi odotan lähinnä lisää hyviä maisemia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti