Sadetta ja rommia

Bhan phaphon idyllista otimme paikallisbussin lahialueen suurimpaan kaupunkiin Pakseen, jossa nukuimme yhden yon ylitse ennen siirtymista pohjoiseen paakaupunkiin Vientianeen. Puolitoista paivaa Paksessa kului rattoisasti suorittaen kahden kilpailevan intialaisravintolan valista laatuvertailua. Molemmat osoittautuivat kelpo ruokapaikoiksi, mutta tiukka seulamme julisti Nazim-nimisen ravintolan voittajaksi. Myos taman pienehkon kaupungin keskustan kadut ehtivat kayda tutuiksi. Pakse oli miellyttava kaupunki, jonka kerrostalot eivat juuri neljaa kerrosta korkeammalle kohonneet. Tunnelma oli leppoisa, eika Kambodzan kaupunkien vilinasta ole Laosissa enaa tietoakaan.

Olimme kuullet jo etukateen huhua, etta Laosin pitkan matkan sleeppereiksi kutsutut vip-bussit olivat todellisia luksusmenopeleja. Lahtiessamme yotamyoten kohti pohjoista Vientianea paasimme itse toteamaan, etta tallaisissa busseissa nukkumisesta on todella yritetty tehda helppoa. Linja-autossa ei ollut penkkeja lainkaan, vaan kaikilla matkustajilla oli omat makuupaikat. Omani sain jakaa komean parrakkaan pitkatukkaisen suomalaisblondin kanssa. Tilaa ei ollut liiaksi. Sangyt olivat ehka sata senttia leveita, mutta harvoin on niin hyvin tullut bussissa yota nukuttua. Bussit korvannevat taalla pain maailmaa puuttuvia yojunia.

Saapuminen Vientianeen toi mukanaan odottamattoman kaanteen. Saatila oli nimittain yon aikana muuttunut sateiseksi. Kello oli kuusi aamulla, ja paatimme, etta olisi parasta menna odottelemaan sadetta johonkin kahvilaan. Pyysimme tuktuk-kuskia viemaan meidat turistioppaista bongaamaamme suosittuun kahvilaan. Tasta kahvilasta muotoutuikin Vientianen ajallemme melkoinen tukikohta. Scandinavian Bakery on yksi Vientianen keskustan lansimaisista kahviloista. Paikallisella mittakaavalla se lienee kallis, mutta meidan mielestamme sen aamiastarjonta ylitti kaikki lahialueen kuppiloiden hintalaatusuhteet.

Ensimmainen aamu skandinaavisessa kahvilassa venahti noin kuuden tunnin mittaiseksi, jonka aikana ehdimme todeta, etta luvassa olisi ainakin pari paivaa viileaa saata ja sadetta. Tiedossa oli siis runsaasti kortin hakkaamista ja mahdollisesti aikaa lansimaisten mediapalvelujen parissa. Facebook ja blogin paivitys tuli taas ajankohtaiseksi ajanvietteeksi. Korttipelien valtiaaksi Keisarin seurueessa kehittyi herra Virran esittelema rommi. Jostain syysta hovivakeni ei vain ymmarra, etta heidan rooliinsa ei suinkaan kuulu korttipelien voittaminen. Keisarillinen menestys on ollut kovin kehnoa. Seuraavina kahtena aamuna Vientianen aamut ovat vierahtaneet kroisanttien, santsikuppien ja rommin parissa.

Vain noin 150 000 asukkaan Vientiane on Kaakkois-Aasian pienin ja hiljaisin paakaupunki. Korkeita kerrostaloja ei ole taallakaan ja Eurooppalainen vaikutus tuntuu vahvana erityisesti keskustan alueella lansimaisten kahviloiden ja ravintoloiden muodossa. Sen vahan, mita kuivempi saa on antanut myoden, olemme kerenneet kaluta kaupungin paamarketin ja merkittavimmat ravintolakadut. Laosin kauppakeskukset ovat mielenkiintoisia markkinamuotoisten kauppakujien ja lansimaisten ostoskeskusten sekoituksia. Kaupat ovat useassa kerroksessa ja rullaportailla paasee kerroksesta toiseen. Itse putiikit sen sijaan voisivat yhta hyvin loytya milta tahansa Aasilaiselta markettialueelta. Tarjolla on kopiot kaikista maailman tuotteista. Tradiotionaalisia lao-tektstiileja ja -vaatteita on tarjolla kasapain. Kari Jussilan mukaan assosiaatio Tallinnan Mustanmaentoriin oli ilmeinen.

Vientianessa marketti tarkoittaa kasaa markkinakojuja saman katon alla. Nain on toki muuallakin Aasiassa.


Herrasvaki pohtii makua shakelle

Sateisella kelilla ilot ovat pienet. Ruoka oli yksi Vientianen ajan odoteituimmista ohjelmanumeroista (pah, ainahan se on). Nuudelikeitot ja -karistykset alkavat tulla korvista ja itse kultakin, joten teimme tietoisesti ratkaisun pysya turisteille suunnatuilla ravintolakaduilla. Tarjonta oli mieleton. Kaikkea oli tarjolla aina intialaisesta keittiosta sushin kautta kebabiin. Usein myos samasta ravintolasta. Intialaisia olimme kuluttaneet jo tarpeeksi (nain alkuun) Paksessa, joten marssimme eraaseen ranskalaiseksi itseaan tituleeraavaksi ravintolaan. Valinta osoittautui erinomaiseksi. Ruokalistalta loytyi naudanpihvia perunamuusin kera, joka kaikkien todennakoisyyksien vastaisesti oli aivan erinomainen annos. Kuten usein aiemmin olemme joutuneet toteamaan, kun Aasiassa tilaa lansimaista ruokaa, on tulos lahes aina pienoinen pettymys. Annos on parhaassa tapauksessa vain ylihinnoiteltu. Usein myos maun puolesta varsin vaatimaton. Talla kertaa emme kuitenkaan joutuneet pettymaan, vaan pihvi oli ihan oikeasti hyvaa ja perunamuusia oli reilusti. Annos tarjoiltiin valinnaisen kastikkeen mukaan, joista emme viela kerenneet loytamaan yhtaan huonoa vaihtoehtoa. Hintaa pihville kertyi vajaa nelja euroa. Keisarillinen seurue nautti vastaavassa ravintolassa vastaavat pihvit myos seuraavana iltana. Suosittelemme.

Jos jossain vaiheessa matkaamme piti kestaa sadetta ja alle kahdenkymmenen asteen lampotiloja, joudumme pitamaan itseamma onnekkaina, kun se tapahtui Vientianessa. Kaupungin kahvila- ja nettikahvilatarjonta on erinomainen. Ravintoloissa on valinnan varaa ja kaikki on kavelyetaisyydella. Parin paivan pysahdyksella oli hyvaa aikaa seurata maailman uutisia, paivitella blogia ja pitaa hieman yhteytta kotiin sosiaalisten medioiden kautta. Vientianesta matka jaktuu reppureissaajien ykkoskohteeseen Laosin rajojen sisalla, Vang Viengiin. Huhujen mukaan paikkaa voi pitaa myos jonkinlaisena bilekeskuksena. Pahimmat kielet jopa puhuvat brittituristihelvetista. Selvaa on kuitenkin, etta luvassa on vahintaan hienoja maisemia, silla Laosin pinnanmuodot alkavat pohjoiseen edettaessa paasta oikeuksiinsa. Mahdollisesti joudumme jatkamaan jo Don Detilla harjoiteltua joessa lillumista. Kaakkois-Aasian yleisin t-paitateema lienee "Tubing in Vang Vieng".