Onkin jo mennyt hetki viimesesta terveisten kirjoittelusta, pitaa siis jatkaa taas ja kuroa menneet paivat tanne. Valtio vaihtui viikko sitten ja muutama paikka on taalla laosin paassakin jo nahty.. Oikeastaan senkin verran, etta paatimme ottaa yobussin tana iltana pohjoiseen kohti paakaupunkia.
Sihanoukvillesta busseilimme Phom penhin kautta Laosiin, eika matka tarjonnut mitaan kovin kummoista elamysta, hidastahan tuo on Kambodzassa. Tolkutonta maan busseissa on karaokenvideoiden suosio, joka saattaa suomalaista toisinaan hieman nyppia. Kilkatusta ja kalkatusta ja aivan KAMALIA videoita, jotka kaikki olivat samanlaisia. Niita kun katsoo ja kuuntelee aina sen 4-9h putkeen, niin tietaa miksi Suomi on kiva maa. Edes napit korviin taktiikka ei toimi Kambodzassa, koska ainoa oikeasti Suomea paremmin hoidettu asia maan busseissa on aanentoisto, eika volyymissa saastella!
Saarioisten kanaherkku.
Yllatysta reissulla tarjoili rajanylitys parillakin tapaa. Tulimme Kambodzan viimeiseen kylaan ennen Laosia n. 16.40 iltapaivalla ja olimme fiiliksissa jatkamassa rajalle ja suoraan Si Phan Donille Laosiin. MUTTA EI! ..."sorry, border is not open anymore, we go tomorrow morning. Take a (our) guest house for this night.". Semmosta, ensimmaisten kolmen tunnin aikana pysahdyttiin 4 kertaa ihan turhan takia ja turhan pitkaan. Olihan se kiva saada meidat viela hieman jattamaan rahaa valittuihin kohteisiin. Edellisella pysahdyksella samaan aikaan olleet viela kerkesivat nipin napin yli.. Tulipahan nahtya lisaa Kambodzaa :) Syotiin ja nukuttiin edullisesti torakoiden parissa. Tama "sattuma" kuitenkin saattoi meitin juttuihin parin saksalaisen kanssa ja meista tuli kaverukset, matkasimme yhdessa Don Detille, jossa myohemmin hengailimme toistemme riesana. Kiitos Tobi ja Anna!
Aamusella odotimme toiveikkaina bussia rajalle.
Rajalla meilla oli tekemista, etta saimme pidettya kiinni turhista periaatteistamme. Rajaviranomaiset tahtovat rajan molemmilla puolilla muutamia dollareita "leimausmaksua" omaan taskuunsa ja mehan emme voi sita maksaa! Kambodzan puolella vain pieni vaittely rahattomuudesta, kuiteista ja pienten dollarien puutteesta riitti, eika kenenkaan tarvinnut maksaa dollaria. Laosin puolella ongelma olikin hieman suurempi, joka tosin johtui luultavasti samaan aikaan toiseen suuntaan menevasta bussista, josta jokainen kiltisti maksoi 2 dollaria. Meita oli vain kuusi ja mehan tappelimme saksalaisten kanssa viimeiseen asti. Mina ja Anna olimme kovat kertomaan asiaamme ja halusimme kuittia ja nimia ja syyta, joista mitaan ei oikein tuntunut loytyvan. Lyotiimpa jo tarkastusluukkukin kiinni nenamme edesta, kun selitimme ettemme maksa:) Bussi odotti meita, mutta ei meilla mihinkaan kiire ollut, ehka hieman jano. Suomalaisena olen tiestysti periaatteen mies, vaikka pari dollaria olisi kovin helppo maksaa ja menna ylitse helposti. Kun bussilastillisen sakki alkoi vahentya ja selitin sadatta kertaa, etta kuittia vastaan maksamme 2$, alkoi rajaviranomaisten kaskuudessa palaveeraaminen ja ilmeinen loystyminen. Lopulta selitin Keisarillisen seurueemme puolesta millaisen kuitin herra voisi meille kirjoittaa valkoiselle paperille ja mita leimoja ja tietoja siihen halusin, jonka jalkeen maksamme 2$ jokainen. Tama selvitys oli heille jo liikaa ja he alkoivat mutruisin huulin leimata passejamme, olimme voittajia ja onnellisia siita!
Botskit vievat Don Detille.
Itse rakastuin Don Detiin jo ensimmaisista askeleista alkaen, paikka todellakin oli minun makuuni. Eras suomalainen tv ohjelma tosin on taannut sen, etta siellakin kohtasimme ainakin 5 suomalaista matkaajaa. Hinnat olivat nousseet puolessa vuodessa tupliksi joissakin paikoissa ja muissakin vahintaan 50%, suosittelenkin Don Detille menoa NYT, tai etsimaan uusia apajia myohemmin. Saimme bungalowimme 30000 kipia/yo, joten jokainen maksoi vaivaiset 1,5e yostaan. Sahkot olivat nykyaan kuitekin 24h, joten olkaamme tyytyvaisia:) Olimme mekin kovin iloisia ja nautimme edullisista hinnoista ja mahtavista nakymista suoraan Mekongille! Taas saimme viritettya riippumatot uskomattomaan paikkaan ja olimme yhta hymya. Saarella nayttelee nykaan suurta osaa myos kannabistuotteet, tama lieveilmio seuraa travellereita jokaiseen kolkkaan, onneksi paikalliset hoitavat kasvatuksen sentaan itse ja saavat voitot omaan taskuunsa. Ravintelissa oli mahdollista tilata jokainen ruoka "happyna", eli yrttimaustein euron lisahintaan. Ruuat joihin yrttimausteet kuulemma sopivat olivat vielapa ohjaavasti kirjoitettu kursiivilla listaan, maailma on kovin erilainen toisaalla. Ravintoloissa lokoilu toimi mahtavasti lukuisten tyynyjen ja kauniiden maisemien ansiosta, vietimmepa itsekkin eraassa ruokalassa kevyet seitseman tuntia, samalta istumalta nautimme lounaan ja paivallisen. Kambodzaan verrattuna aivan maailman luokan parannus suosimissamme ruokaloissa oli mahdollisuus sottaa omaa musiikkia mp3 soittimesta ja mehan kiitimme ja nautimme! Saimme jopa positiivista palautetta muilta matkaajilta soittaessamme India.arie:ta ja ayo:a, sydameni oli silloin kovin onnellinen:)
7h reissulta.
Sunset bungalowien etuja.
Anna ja Tobi.
Vuokrasimme pyorat, minun ei toiminut! Ketjut tippuivat alituiseen ja menetin hermoni! Kavimme kuitenkin katsomassa vesiputousta viereisella saarella. En jaksanut taistella enempaa ja sain Suskun puhuttua kanssani takaisin ennen aikojaan. Vaihdoimme kuitenkin pyoria erottuamme muista ja ketjut tippuivat enaan vain kerran.. onni onnettomuudessa ja saimme kierrettya mekin kaikki haluamamme paikat muutaman saaren alueelta.
Keisarilliset muskelit auttoivat ketjujen pettaessa.
Pyykkien pesua paikallisittain.
Keisarillinen merkkipaivakin sattui osumaan aikaamme Don Detilla. Kyseista paivaa juhlistimme vuokraamalla pienen jokibotskin kanootiksi ja myohemmin kelluimme rakkorin sisakumeilla Mekongin pinnalla. Melontareissu oli hieman erilainen kuin olin tottunut Suomen jarvissa melottuihin retkiin inkkreilla. Saimme 4 melaa, joista yksi muistutti melaa, yksi airoa ja kaksi olivat vain keppeja! Lotjammekin painoi ehkapa kuuden inkkarikanootin verran. Opimme kuitenkin ohjailemaan ja etenemaan kivasti joen heikosti virtaavissa osissa, todellisissa ongelmissa olimme vain ahnehtiessamme hieman liian kovia virtauksia ylitettaviksi ja saimme ihan tosissamme meloa.. Rantauduimme muutamalle sarkalle keskelle Mekongiakin, jotka olivat 2-10cm veden peitossa ja joilta pystyi jopa hyppimaan paa edella jokeen - metkoja muodostumia! Petoja emme loytaneet, emme valaita, krokotiileja, tai delfiinena (niita siella on oikeasti:).
Sarkalla lokoilua.
Kapteeni huolehtii kanootin kiinnityksesta.
Nautittuamme saaren antimista otimme suunnan kohti Ban Pha Pho:ta, pieni kyla etelaisessa Laosissa. Kylasta meille kertoi eras saksalainen Sihanoukvillessa, siella oli kuulemma rauhaisaa ja paasi halutessaan ajelemaan elefanteilla. Vaikka paikkaan ei edes kulje turisteille suunnattuna busseja/minivaneja, olisimme lopulta paasseet hieman halvemmalle perille omalla minivanilla, kuin valitsemillammen paikallisilla, outoa! Tama tosin osin johtuu siita, etta luulimme liftaavamme bussin eraasta risteyksesta, mutta se olikin vain joku paikallinen jamppa autoineen:) Kaveri halusi sitten 2euroa enemman hintaa, kuin bussi ja olimme kokeneet tappion.. Onneksi kaikkien reissubudjetti viela kesti asian. Kyla olikin sitten erittain hiljainen ja vieraslistakin kylan ainoassa guest housessa paljasti siella kayvan vieraita kerran viikossa, olimme siis ainoat farangit kylassa. Ensimmaisena iltana bongasimme kaarmeksen ja skorppionin, jotka olivat niin kuumottavia, etta Kaisari ja Pate riistivat hengen karmekselta tuolilla ja harjalla :)
Ban Pha Pho:n paa(lue: ainoa)katu.
Vapaita hanhia, ei hakkeja kotielaimille.
Parasta antia toivat ajelumme fanteilla ja samana iltana viettamamme aika paikallisten kanssa totaalisen kielimuurin vallitessa :) Norsut kylassa ovat oikeita tyonorsuja, jotka haetaan tarvittaessa ajeluttamaan harvoja turisteja. Maksoimme 6e/naama parin tunnin reissusta pelloilla ja metsassa, uskomaton laatu hintaan nahden! Rammimme liejussa, kiipesimme kallioille ja laskeuduimme jyrkkia kivikkoja, joihin en koskaan olisi uskonut norsun astuvan. Sain vielapa ratsastaa norsun niskassa ja ahterin paalla, ei tarvinnut istua penkissa, kunhan roikkui jotenkin kyydissa (sekin oli toisinaan haastavaa). Samana iltana kavimme kylalla, jossa meidat otettiin moponrassauspajan pihaan iloisesti vastaan. Beerlaoa juotettiin meilla ja jotain tuntemattomia ja maukkaita pikkukaloja nostettiin grillista poytaan. Osa lapsista pelkasi meita ja osa oli aivan fiiliksissa, jokaiselle meista tarjottiin myos yosijaa vahintaan parin paikallisen toimesta. Melkoista vieraanvaraisuutta ottaen huomioon Laosin lain, jonka mukaan emme saisi vierailla paikallisten luona ilman valtion lupaa:) Vaaleat hiuksemme olivat kovaa valuuttaa ja saimme kuvauttaa itseamme lahes jokaisen paikalla kayneen kanssa. Viritettiin siina kitara vahvistimeenkin ja mikki, joka ei kuitenkaan toiminut. Soitanta ja laulu raikasivat kovalla usemman tovin ja nauroimme yhdessa ymmartamatta kovinkaan toisemme juttuja.. Mahtava paiva, ehka antoisin koko reissussa. Seuraavana aamuna oli kuitenkin aika jatkaa matkaa Pakseen paikallisella "bussilla". Taalla sita sitten sain vihdoin taman blogin ajan tasalle ja voimme rauhassa siirtya etsimaan uusia seikkailuja.
Neliveto pelasti.
Kamalasti pelotti.
Lapset > aikuiset
ps. Keisarinkin huhutaan kirjoittavan tanne jotain lahiaikoina.
Suomentakaa ja kertokaa mista tama on:
Paikallinen kielitaito vakuuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti