Singapore 30 tunnissa

Ensimmainen askel ulos lentokoneesta Singaporen lentokentalla oli fantastinen. Suorastaan kliseisen lammin ja kostea tuulahdus valahti kasvoillemme. Tata oli odotettu. Lento sujui jopa hieman tavallista paremmissa merkeissa. Ammattimainen lennonvaraajamme P. Virta oli onnistunut jalleen mahdottomassa tehtavassa ja penkkirivimme oli koneen hatauloskaynnin kohdalla. Aasialaisella mittapuulla pitkille miehille iso jalkatila tuotti ehka hieman eparationaalisen suuren ilon. Rento tunnelma jatkui koko lennon ajan ja neljan tunnin pyrahdys hurahti yhdessa hetkessa.

Saavuimme Singaporen lentokentan budjettimatkaajille markkinoituun terminaaliin. Tyyli oli hieman askeettinen, hyvin keltainen. Kello oli suurinpiirtein yksi yolla, ja nopeasti selvisikin, etta kahdenkymmenen kilometrin paahan Singaporen keskustaan ei olisi asiaa ennen puoli kuutta, jolloin ensimmainen maanalainen ampaisi liikkeelle lentokentan alta. Edessa oli yo lentokentalla, joka sujui viihtyisasti kahvia ja teeta horppien ykkosterminaalilta loytyneessa ravintolakahvilassa. Hong Kongista mukaan tulleelle 6nimmt-korttipelille loytyi todellista hyotykayttoa. Jostain syysta pelin erikoiset saannot aiheuttivat joka kerta pelaajalle P. Virta ylivoimaisen voiton. Samalla J. Torkkeli kulki tappiosta toiseeen K. Jussilan joutuessa lahes sivustakatsojan rooliin.

Paiva siis alkoi varhain aamulla metrolla Singaporen keskustaan. Takana oli kullakin puolesta tunnista tuntiin hyvia younia lentokoneen laatuvuoteissa ja keisarilla muutama kirveleva tappio korttipeleissa. Kaupungin keskustassa alkoi villi hostellimetsastys. Nukkumaan teki kovasti mieli, mutta moni hostelli tuntui olevan taysi tai liian kallis. Kiinalaisen uudenvuoden juhlat olisivat kiinalaisenemmistoisen Singaporen China Townissa jo samana iltana. Osui matkalle yksi kaikki mittapuut alittava murjukin. Lopulta parin tunnin vaeltelun ja erittain autenttisen aamupalan jalkeen loysimme riittavan mieleisen paikan Kaupungin pohjoisosista. Kello oli luokkaa kahdeksan aamulla ja saimme neuvoteltua itsemme dormiin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Saimme siis tavallaan puolitoista yota yhden hinnalla. Nukuimme maittavasti aina puoleen paivaan asti.

Loppupaivan ohjelmaan kuului vaatimaton kaupunkikierros yhdessa maailman turvallisimmista suurkaupungeista. Singapore osoittautui monipuoliseksi seka -kulttuuriseksi kaupungiksi. Muuten kovin lansimaisesta kaupungista loytyy jattimaisten hotellien ja ostoskeskusten lisaksi China Town, Little India seka Arab Street, jotka ovat kaikki omia pienia nahtavyyksiaan. Niita kuuluisia kaupunkeja kaupungin sisalla. Kuumahan siina kavellessa tuli, mutta oli suorastaan ilo hikoilla. Olimme paasseet kesaan.

Paivan mittaan ajatus suurkaupunkien vilskeesta poistumiseen senkuin voimistui. Lopullisen arkun pikaiseen poistumiseen loi uusi tippi. Hostellissamme tapaamamme suomalainen Aki kertoi Andamanian merelle olevan piskuinen ja viela suhteellisen tuntematon saari nimelta Koh Jum. Kuuemma todellinen lekottelusaari, jonka resorteissa on erittain miellyttava palvelu. Yhteyshenkilostamme Koh Taolla ei ollut yhakaan kuulunut mitaan, joten uusi maaranpaa syopyi tiukasti keisarillisen seurueemma takaraivoihin. Paatimme myos karistaa Singaporen polyt jaloistamme jo seuraavana paivana. Singaporesta jaisi positiivinen kuva, mutta tekemista olisi toki riittanyt viela moneksi paivaksi. Ajankohta vain oli vaara.

Samana iltana otimme viela osaa Kiinalaiseen uudenvuoden juhlintaan Chinta Townissa. Mieleen jai ehka tiivein tungos, jossa olen ikina kavellyt. Siina oltiin kylla pahimmillaan taysin vakijoukon armoilla. Muuten meno muistutti jossain maarin tavanomaista ruuhkaisempia markkinoita. Kauppiden huutelu ja vaentungoksen molina kilpailivat huomiosta. Paikalla oli myos silmiinpistavan paljon lansimaisia turisteja.

Aikaisemmin uhosin Singaporen myrskyista, jotka osoittautuivat toistuviksi sadekuuroiksi. Niita oli esiintynyt pitkin paivaa, ja juhlahumuun sopivasti myos illalla sateli varsin mukavat sadekuurot. Monsuunikauden iloja. Loppujen lopuksi maran ja ahtaan illan kruunasi erittain aanekas ja mahtipontinen ilotulitus, jota emme ikava kylla nahneet. Kuulimme kylla. Palasimme vasyneina hostellille jo kovin odotetuille yojunille, jotka valitettavasti tallakin kertaa jaivat hieman vajaiksi.

Kiinalainen uusivuosi oli nyt koettu. Meille se ei tarjonnut kovin erikoista elamysta, mutta myonnan, etta oma asenteemmekin oli kaikin puolin passiivinen. Toisaalta mieleton vaentungos ja turistien massat tarjosivat heikosti tartuntapintaa paikalliseen juhlintaan.

Eksyksissa Macaossa 31.1

(Kirjoitettu 31.1 lautassa Macaosta Hong Kongiin.)

Macaossa ei paassyt mistaan mihinkaan! Heti tultuamme satamaan jouduimme umpikujaan, sama teema jatkui koko paivan. Lieko kaupungin tarkoitus eksyttaa ihmiset lukuisiin kasinoihinsa.. Sands kasinolla poikkesimme tunnelmaa haistelemassa, ei peleja eika voittoja, sniff! Mielessa tosin kavi reissukassan tuplaus - kaikki punaiselle. On se hassun oloista, miten kirkonkylan kokoisella alueella on 10 kasinoa klubeineen ja hotelleineen. Oli siella paikallistenkin asuntoja, kun vahan suuntasi pidemmalle. Mitaan huikaisevaa ei Macao tarjonnut, kivan kukkulan, jolle kiiveta, loysimme puutarhoineen. Paikalliset pelasitvat futista verkottomiin maaleihin pienella betonikentalla. Asenne oli kohdallaan, kun veska hyppi shortseissa pallon perassa ja joka kerta polviin sattui.

Keisari kuvaa kaunista Patea.

Tanaan herattiin ennen kymppia, piti hoitaa huone viela yoksi ettenpain.. Koitettiin aikaisen aamun takia nukkua yhdelta yolla. Oltiin katolla kuitenkin viela neljan aikaan, nyt vasyttaa! Kohta takaisin kotoisassa kowloonissa, kunhan lautta rantautuu.

Lautta, jolla oltais haluttu liikkua - merirosvopurjeet ja kaikki.

Huomenna onkin sitten lahto lampimaan!! Kaikista ennakoista poiketen matkaliput ovat Singaporeen. Lansimaisuutta ei niin vain karisteta.. Lennot muualle olivat turhan kalliita ja Vietnamin viisua ei jaksettu edes hakea taalta(Viisumi olisi tarvittu, kun ei olisi ollut 15 paivan sisalla lippua pois Vietnamista). Suurin syy oli kuitenkin junailun kalleus, eika se olisi vienyt tarpeeksi lampimaan ilmanalaan ;) Singaporesta on tarkoitus hoitua pois mita pikimmin, kohti halvempia ja rauhaisampia mantuja. Jokin pieni kaupunki/kyla Malesiasta ennen Koh Taolle (Thaimaa) siirtymista, jossa vierahtaa viikosta pariin riippumatot viritettyna. Saari on sukeltajien ja kaikkien suosiossa, toivottavasti meille kuitenkin riittaa tilaa. Parasta on lahitulevaisuudessa alkava jarjeton hikoilu!

Metropoleista ulos tekee siis meitin mieli, ehka takaisin voi saapua, kun on levannyt tarpeeksi auringossa. 3 kaupunkivaltiota viikkoon on passin kannalta hauska, leimoja tulee! Naytetaan matkaajilta passin mukaan, jes!

Pate ruokailee kanan(?)jalkoja.

Eksyksissa Macaossa, kohde nakyi, sinne ei vain paassyt!

Haaveilin ennen lahtoani Breo-kellosta, ei loytynyt Breoa.

Loytyin kuitenkin "ion sport watch" 1,5e nightmarketilta.

Ehka en odota toiminnalta liikoja, ajassa tama on

kuitenkin jo kolmatta paivaa putkeen.

Josko reissun kestaisi..

Hong Kong Keisarin nakokulmasta

Keisarin ominaisuudessa katson parhaaksi tuoda oman korteni kekoon tahan korkea-arvoiseen missioon pitaa maailma tietoisena meista. Hong Kongia on kaluttu nyt muutama paiva ankaralla jalkatyolla, ja vaikka talot ovat korkeita eika maisemaa taten nae kerralla paljoa, olemme jonkinlaisen kasityksen paikan perusluonteesta jo saaneet.

Paallimmaisena mieleen on jaanyt vaenpaljous. Vakea on kaikkialla. Kadut ovat taynna ihmisia aamusta iltaan, eika paikallisia (ainakin paikallisen nakoisia, taalla lienee aika paljon turisteja mantereelta ja muualta Aasiasta) tunnu hairitsevan, etta kello lahestyy jo puolta yota. Kaupatkin tuntuvat olevan melko myohaan auki. Vaen maara nakyy myos palvelualoilla kaupoissa ja ravintoloissa, joista viimeisissa ei ole tavatonta, etta ennen poytaan paasya, matkaa on ohjannut kolmekin eri tarjoilijaa. Jokainen pienikin liike on vaarallaan myyjia. Tyovoiman edullisuus ei liene tosin kellekaan suuri yllatys. Kiinassa ollaan.

Euroopan mataliin metropoleihin tottuneena myos massiiviset pilvenpiirtajat ovat olleet jopa meidan keisarilliselle korkeudellemme uusi ja ihmeellinen asia. Kovin ovat korkeita ja huipun nahdakseen talon juurelta joutuu niskaa taittamaan ihan tosissaan. Toisaalta kuten matkatoverini Jussila jo sivusi, tuntuu taallapain olevan tapana rakentaa ennemmin uusi ja korkeampi pilvenpiirtaja, kuin kunnostaa tai edes yllapitaa vanhaa. Moni matalampi ja osa korkeista kerrostaloista on silmiinpistavan surkeassa kunnossa. Tahan paasimme erityisesti tutustumaan omassa hostellirakennuksessamme, jonka rappukaytavat ja sisapihat olivat melko kuraisessa kunnossa.

Hostelli oli jokseenkin tavallinen guest house ilman turhia lisamukavuuksia pedin ja lukittavan huoneen lisaksi. Erityisen viihdyttava oli jonkinlaiseksi vesipumpuksi diagnosoimamme laitos kaytavan katonrajassa. Lapi yon jatkuva laiskalta pesukoneelta kuulostava jyskytys antoi heti ensimetreilla kayttoa vastentahtoisesti ostamilleni korvatulpille. Ikava myontaa olevansa vaarassa, mutta tarpeeseen ne tulivat. Mutta olipa edullinen yosija. Huoneessa oli varsinaisesti kahdelle nukkumapaikat, jonka lisaksi sangynalta saatiin lisapeti. Hyvana Keisarina tarjouduin tietysti nukkumaan itse lisapedilla, joka osoittautui melkein yhta pehmeaksi, kuin matto lattialla. Snif.

Kaupungin ruokapaikoista on joku varmasti kirjoittanut paksummankin kirjan. Itse keskityimme lahinna edullisten katukeittioiden antimiin ja vaistamatta suuhun jai positiivinen maku. Annosten hinnat vaihtelevat kolmesta viiteen euroon, eika nalasta yleensa tarvitse huolehtia ainakaan muutamaan tuntiin ruuan jalkeen. Muutamassa ravintolassa kaytyaan osaa jo suurinpiirtein odottaa mita on luvassa. Ei tosin liene yllatys, etta saman hintaluokan lafkat noudattavat jotakuinkin samaa standardia. Maku on toki erilainen, mihin Euroopassa on tottunut, muttei mitaan henkeasalpaavia erikoisuuksia ole viela loydetty. Ja tuskinpa niihin uskallettaisimme koskeakaan. Tikuilla syominen on hauskaa, ainakin sivustakatsojien mielesta. Paikallisilta on turha ottaa oppia, silla ote tikuista tuntuu olevan yhta vaihteleva, kuin sormenjalki. Jostain syysta osa ravintoloista osaa lyoda meille heti alkajaisiksi haarukan ja lusikan pyotaan. Tietanevat, etta luha on armeijan kayneille pojille tutuin tapa syoda.

Paivaretkesta Macaolla matkatoverini ovat raportoineet ilmeisen kattavasti. Tarinat kertovat vertautuvuudesta Las Vegasiin. Muovisuuden maara ja kasinoiden mahtipontisuus ainakin antavat uskottavuutta talle tarinalle. Mielenkiintoinen paikka sinansa. Oman paivaretkemme teemaksi tosin muodostuivat suunnistusvaikeudet. Suorilta nayttavat reitit eivat olleet aivan niin suoria, kuin olisimme halunneet.

Kokonaisuudessaan Hong Kongista jai juuri sellainen maku suuhun, kun olisi voinut odottaa. Hektinen metropoli komeilla pilvenpiirtajilla varustettuna. Rannikko ja epatasainen maasto tuovat raikkaan tuulahduksen. Varsinainen keskusta on saarella rannikon edustalla, jolloin ydinkaupungin keskellle jaa ehka puolenkilometrin levyinen salmi. Mantereelta keskustaan pain jaa nain varsinkin illalla komealta nayttava kaupunkinakyma. Viidensadan metrin korkeuteen nousevat kukkulat keskustan takana tuovat syvyytta, tai paremminkin korkeutta (ihan kuin sita enaa pilvenpiirtajien lisaksi tarvitsisi) kaupunkikuvaan. Kaakkois-Aasian suurkaupunkien tavoin (oletusarvoisesti, emmehan ole viela muualla vierailleet) myos suuret kontrastit korostuvat. Korkeiden finanssikeskuksien varjossa ja muuten vain korkeiden mutta rapistuneiden kerrostalojen juuressa vilisee vahintaankin rahvaanomaisia torikaytavia katukeittioineen. Samaan soppaan on lisattava lukuisat ja taas lukuisat koru- ja elektroniikkamyymalat.

Komea nakyma keskustasta iltasella.

Paikkaa, missa nyt istumme, ei voi kutsua nettikahvilaksi. Tama on huone taynna tehokkaita pelimyllyja, peliluola, mutta tuntitaksa internetille tulee melko edulliseksi. Taalla ne Aasian nettipelisankarit luovat uraansa. Naissa tunnelmissa jatkamme kohti (saaennusteiden mukaan) myrskyista Singaporea, jossa toivon mukaan kohtaamme sadepisaroiden lisaksi hieman lampoa. Taalla on kylma.

Ensitunnelmia hong kongista.

Ensimmäinen yö, tai aamu.. Kello on viisi aamulla, aikaeroon vedoten heräsin klo 03.54. Ei nukuta! Keisari ja pate tuhisee komiasti, miten ne sen tekee? Edellinen yö lentokoneessa tosin auttaa nukkunista nyt. Kirjoittelen tätä puhelimellani, saa nähdä löytyykö wlani ja saan tämän vielä upittua. Jos joku tätä lukee, löysin sen wlanin..

Hong Kong star ferrysta



Päivällä pitäisi avata silmiä travel agencylle, josta saisi kiinan ka vietnamin viisumit, mikäli junamatka kiinan läpi on mielessä. Yön pimeinä tunteina olen ajatellut uudestaan myös lentoa indonesiaan. Katsotaan mitä poikain kanssa pähkitään. Lämpimään tekee mieli lisää.. Täällä pitää olla pitkissä! Talvi! Jotain 15-20 astetta.

Ensimmäinen rakas lähimmäinem odotti meitä miltei bussin alle jääden, kun tultiin kentältä cityyn. Oli virhe jäädä travelleripimpelipoon tienoilla pois ;) haettiin sitten pari korttelia sivummasta mukava huone, toisesta guest housesta tärppäsi. Tosin tässäkin talossa on 5-10 hostellia!! 14 kerros ja ulkokäytävät kaiteilla, aika hassua ja uutta. Kowloonin kaupunginosassa ollaan, varmaan pyöritään ympyrää päivällä ja koitetaan saada käsitystä tästä kylästä. 

Hostellin "kaytavalta" sisapihalle.

Jerky on tarpeeksi halpaa! Nautaa ja possua eri makuina! Jeh. Aamupalaksi paketti.. Pussukka on jotain 1,5e, kiinalainen liha on varmaan jees, ei väännä kellään mahaa, tai kasva sieniä korvan takana. 

 Jerkya, pari possua ja nautaa. 

Joku laite naksuttaa niin kovaa käytävässä, että en taida edes yrittää nukkua lisää. Katukeittiöihin kahville, kun muut herää. Ostettiin doksisykliiniä paikallisesta "apteekista", jos ei saada malariaa, kiva. Oli niin söpön hämyisiä vihreitä pillereitä.

Keisari osti pillerit meille.

Näillä eväillä eteenpäin. Kiinalainen uusi vuosi olis 2.2 (kai). Se varmaan missataan,  vaikka se oliskin melkein hyvä syy viipyä. Varmaan komeet tulitteet ja juhlat.

Keisari torikadulla.

Victoria peakilta pois pain keskustasta.

Tänään on the päivä.

Lähtöpäivä on nyt olemassa tässä hetkessä. Viimeistelin juuri rinkan ja laukun paketoinnit ja koitin ihmetellä kaiken valmiiksi. "päiväreppukin" vaihtui olkalaukkuun tänään, koska tavaran määrä onkin sopiva. 42 litrainen rinkkani tuli puoliksi täyteen ja olklaukussa on jotain pientä, tuliasvaraa jäi.

3kk elämä sohvalla levällään...

Ohhoh, hassu tunne, voiko kaikki tosiaan olla valmiina?! Jotain on pakko unohtua. Väliäkö sillä, kaikkea saa kaikkialta nykyään. Vohvelikankaisen pyyhkeenikin vaihdoin mammam varastoista löytyneeseen hienoon ja kevyeen sarongiin(hieno nimi ohuesta kankaasta tehdylle liinalle), keveys ja kuivumisnopeus ovat maksimoitu! Toimiipa tuo sitten kietaisuhameenakin mukavasti ja takkina. Ainakin niillä, jotka semmosia kehtaavat käyttää, aika näyttää.

Odottelen keisaria kahden tunnin sisällä, lupasi hakea minut kotoa. Keisarin kuviot tuntien mistään ei voi olla varma. Kirjoittelinpa tuossa myös avoimet valtakirjat äitille ja isälle, toivoin kuitenkin, että eivät myisi minua orjaksi tai hävittäisi rakasta tietokonettani... muut asiat ovatkin toisarvoisia, tehkööt kuten parhaaksi näkevät minun poissaollessani.

Kahvit kohta, pesukoneen ja sohvan kantoa, tietokoneen pakkaus.. ...öö... lähtö. Kai se on jännitys mikä tässä valtaa alaa. Lento lähtee vasta 23.40, joten sitä ehtii hyvin kerätä väsymystä ja tipahtaa lennolla sitten. Tietkoneen paketoiminen tuottaa raskaita surun kyyneliä syvällä nörtin sisimmässä. Koitan nyt kuitenkin ryhdistäytyä tästä ja hoitaa viimeisetkin asiat kunnialla, kohta nähdään siellä Aasian suunnalla, olkaahan vastassa kentällä. Pakkasta tulee ikävä <3

...ja pakattuna.

Viikko lähtöön.

Nyt on rokotukset, liput ja koulukin hoidettu tarpeeksi kunnialla sopivaan vaiheeseen. Enää pitää odotella lähtöpäivää. Itsellä viimeiset työtkin tuli hoidettua eilen pois, joten voi keskittyä tulevaan. Keisari nyt tekee töitä vielä viimeisiin päiviin, koska hää on maailman rikkain sitten matkalla.

Tein tänään valmiiksi hammockin kiinnitysköydet ja opiskelin "how to set up hammock in less than 90 secs" videon;) Nyt 42 litraisesta rinkasta on ensimmäiset litrat käytetty, siellä lepäävät riippumatto, köydet ja hyttysverkko. Ehkä joku päivä voisi päättää lisätavaroista, ideoita tosin kaipaisi.. ei kai sitä kannata mitään ottaa matkaan.

Paten isä on reilu ja heittää meitin kentälle  lähtöpäivänä, joten eipä tarvi niistäkään kyydeistä huolia. Ehkä pitäisi selvitellä, päästetäänkö meitä lennolle honkkariin, jos jatkoyhteyksiä ei ole. Tiedä sitten kuinka pitkän oleskeluluvan sinne saa lennettäessä?

Koska reissun alussa ei kannata ostaa mitään raahattavaa kotiin tuomisiksi, mutta shoppailuintoa varmasti riittää, ajattelin jättää jotain ostettavaksi heti reissun alkuun. Kameralaukku olisi tarpeen, mutta sen voi koittaa haalia hong kongista, saapahan sitten jonkun päämäärän kaupoille;) Breo kellokin pitäisi ostaa ihan huvin vuoksi, jos sellaisia sattuu saamaan sieltä suunnalta maailmaa. Tarvetta ei tosin ole, kunhan tekee mieli!

Aika vähän harmittaa toi lähtö, kun ulkona on kylmää ja märkää ja toivottoman pimeetä. Surffilaudan kuvat silmissä taidan tässä miettiä reissua, kunhan ensin hoitaisi vaikka cv:n kuntoon. Sitä voisi sitten pistää toivotaan toivotaan mentaliteetilla ympäri nettiä. Töitä tosin varmaan on, pitää vaan katella, josko sais jotain halutumman pään hommia paluusta alkaen, tai vähän sen jälkeen. Nyt siwaan ostamaan jotain, tekee mieli! Siwakin jää historiaan pian, I will miss it!

Varaslähdön tunnelmaa

Viimeiset asiat hoidossa, ollaan vielä aikataulussa.

Eli eli, otin tuossa ensimmäiset satsit suoneen japanin aivatulehdusta ja hepatiittia vastaan. Jääkaapissa odottaa myös lavantautia vastaan oleva pillerirokote. Katsotaan saako keisari otettua näitä tarpeeksi ajoissa, vai laitetaanko piikkiä hihaan sitten jossain päin Aasiaa.. Vielä pitää itsekkin muistaa toiset satsit molempia, ovat muuten sikahintaisia! Matkabudjettiin tulee japanitaudista melko suuri lovi, 2x130e! Lääkefirmat kiittävät.

Itse rokotus oli uudenlainen kokemus, aikaisemmista kun ei ole  ollut mitään mainittavaa. Saatuani piikin molempiin käsiini, alkoi mojova huimaus! Olin syönyt sinä päivänä vain yhden satsuman ja piikkien jälkee päässä sumeni. Pääsin kuitenkin omin avuin lääkärin valmiiksi laittamalle pedille, enkä vieläkään päässyt elämäni ensimmäistä pyörtymistä kokemaan. Mukava lääkäritäti tarjoili minulle kuitenkin tripin ja kehotti istumaan 15min ennen lähtöä.

Muista asioista kaikki meinaakin olla kunnossa, luottokortin hankkimista sopivasti ennen matkaa pitää vielä harkita. Kyllä sitä tosin electronilla pitäisi hengissä selvitä, katsotaan katsotaan... reppua ja kolttua taitaa molemmilta löytyä sen verran, että vaadittavia tarpeita ei juuri ole hankittavaksi enään. Ostin vielä asiakasomistajapäiviltä otsalampun, sekös vasta on reissumiehelle hieno laite!

Muutama kurssikaan on enään jäljellä yliopistoa, jonka eteen olemme olleet taas ennätyksellisen laiskoja. Onneksi koulu soljuu omalla painollaankin eteenpäin, kunhan tehdyt tentitkin tulevat takaisin läpäistyinä. Joulu tulee ja se vielä juhlitaan, ehkä tammikuussa alkaa oikea matkan odotus ja suunnittelu. Suunnittelu tosin saattaa jäädä ihan matkalle.. kunhan surffaamaan pääsee ja sukeltamaan!