Tänään on the päivä.

Lähtöpäivä on nyt olemassa tässä hetkessä. Viimeistelin juuri rinkan ja laukun paketoinnit ja koitin ihmetellä kaiken valmiiksi. "päiväreppukin" vaihtui olkalaukkuun tänään, koska tavaran määrä onkin sopiva. 42 litrainen rinkkani tuli puoliksi täyteen ja olklaukussa on jotain pientä, tuliasvaraa jäi.

3kk elämä sohvalla levällään...

Ohhoh, hassu tunne, voiko kaikki tosiaan olla valmiina?! Jotain on pakko unohtua. Väliäkö sillä, kaikkea saa kaikkialta nykyään. Vohvelikankaisen pyyhkeenikin vaihdoin mammam varastoista löytyneeseen hienoon ja kevyeen sarongiin(hieno nimi ohuesta kankaasta tehdylle liinalle), keveys ja kuivumisnopeus ovat maksimoitu! Toimiipa tuo sitten kietaisuhameenakin mukavasti ja takkina. Ainakin niillä, jotka semmosia kehtaavat käyttää, aika näyttää.

Odottelen keisaria kahden tunnin sisällä, lupasi hakea minut kotoa. Keisarin kuviot tuntien mistään ei voi olla varma. Kirjoittelinpa tuossa myös avoimet valtakirjat äitille ja isälle, toivoin kuitenkin, että eivät myisi minua orjaksi tai hävittäisi rakasta tietokonettani... muut asiat ovatkin toisarvoisia, tehkööt kuten parhaaksi näkevät minun poissaollessani.

Kahvit kohta, pesukoneen ja sohvan kantoa, tietokoneen pakkaus.. ...öö... lähtö. Kai se on jännitys mikä tässä valtaa alaa. Lento lähtee vasta 23.40, joten sitä ehtii hyvin kerätä väsymystä ja tipahtaa lennolla sitten. Tietkoneen paketoiminen tuottaa raskaita surun kyyneliä syvällä nörtin sisimmässä. Koitan nyt kuitenkin ryhdistäytyä tästä ja hoitaa viimeisetkin asiat kunnialla, kohta nähdään siellä Aasian suunnalla, olkaahan vastassa kentällä. Pakkasta tulee ikävä <3

...ja pakattuna.