Paallimmaisena mieleen on jaanyt vaenpaljous. Vakea on kaikkialla. Kadut ovat taynna ihmisia aamusta iltaan, eika paikallisia (ainakin paikallisen nakoisia, taalla lienee aika paljon turisteja mantereelta ja muualta Aasiasta) tunnu hairitsevan, etta kello lahestyy jo puolta yota. Kaupatkin tuntuvat olevan melko myohaan auki. Vaen maara nakyy myos palvelualoilla kaupoissa ja ravintoloissa, joista viimeisissa ei ole tavatonta, etta ennen poytaan paasya, matkaa on ohjannut kolmekin eri tarjoilijaa. Jokainen pienikin liike on vaarallaan myyjia. Tyovoiman edullisuus ei liene tosin kellekaan suuri yllatys. Kiinassa ollaan.
Euroopan mataliin metropoleihin tottuneena myos massiiviset pilvenpiirtajat ovat olleet jopa meidan keisarilliselle korkeudellemme uusi ja ihmeellinen asia. Kovin ovat korkeita ja huipun nahdakseen talon juurelta joutuu niskaa taittamaan ihan tosissaan. Toisaalta kuten matkatoverini Jussila jo sivusi, tuntuu taallapain olevan tapana rakentaa ennemmin uusi ja korkeampi pilvenpiirtaja, kuin kunnostaa tai edes yllapitaa vanhaa. Moni matalampi ja osa korkeista kerrostaloista on silmiinpistavan surkeassa kunnossa. Tahan paasimme erityisesti tutustumaan omassa hostellirakennuksessamme, jonka rappukaytavat ja sisapihat olivat melko kuraisessa kunnossa.
Hostelli oli jokseenkin tavallinen guest house ilman turhia lisamukavuuksia pedin ja lukittavan huoneen lisaksi. Erityisen viihdyttava oli jonkinlaiseksi vesipumpuksi diagnosoimamme laitos kaytavan katonrajassa. Lapi yon jatkuva laiskalta pesukoneelta kuulostava jyskytys antoi heti ensimetreilla kayttoa vastentahtoisesti ostamilleni korvatulpille. Ikava myontaa olevansa vaarassa, mutta tarpeeseen ne tulivat. Mutta olipa edullinen yosija. Huoneessa oli varsinaisesti kahdelle nukkumapaikat, jonka lisaksi sangynalta saatiin lisapeti. Hyvana Keisarina tarjouduin tietysti nukkumaan itse lisapedilla, joka osoittautui melkein yhta pehmeaksi, kuin matto lattialla. Snif.
Kaupungin ruokapaikoista on joku varmasti kirjoittanut paksummankin kirjan. Itse keskityimme lahinna edullisten katukeittioiden antimiin ja vaistamatta suuhun jai positiivinen maku. Annosten hinnat vaihtelevat kolmesta viiteen euroon, eika nalasta yleensa tarvitse huolehtia ainakaan muutamaan tuntiin ruuan jalkeen. Muutamassa ravintolassa kaytyaan osaa jo suurinpiirtein odottaa mita on luvassa. Ei tosin liene yllatys, etta saman hintaluokan lafkat noudattavat jotakuinkin samaa standardia. Maku on toki erilainen, mihin Euroopassa on tottunut, muttei mitaan henkeasalpaavia erikoisuuksia ole viela loydetty. Ja tuskinpa niihin uskallettaisimme koskeakaan. Tikuilla syominen on hauskaa, ainakin sivustakatsojien mielesta. Paikallisilta on turha ottaa oppia, silla ote tikuista tuntuu olevan yhta vaihteleva, kuin sormenjalki. Jostain syysta osa ravintoloista osaa lyoda meille heti alkajaisiksi haarukan ja lusikan pyotaan. Tietanevat, etta luha on armeijan kayneille pojille tutuin tapa syoda.
Paivaretkesta Macaolla matkatoverini ovat raportoineet ilmeisen kattavasti. Tarinat kertovat vertautuvuudesta Las Vegasiin. Muovisuuden maara ja kasinoiden mahtipontisuus ainakin antavat uskottavuutta talle tarinalle. Mielenkiintoinen paikka sinansa. Oman paivaretkemme teemaksi tosin muodostuivat suunnistusvaikeudet. Suorilta nayttavat reitit eivat olleet aivan niin suoria, kuin olisimme halunneet.
Kokonaisuudessaan Hong Kongista jai juuri sellainen maku suuhun, kun olisi voinut odottaa. Hektinen metropoli komeilla pilvenpiirtajilla varustettuna. Rannikko ja epatasainen maasto tuovat raikkaan tuulahduksen. Varsinainen keskusta on saarella rannikon edustalla, jolloin ydinkaupungin keskellle jaa ehka puolenkilometrin levyinen salmi. Mantereelta keskustaan pain jaa nain varsinkin illalla komealta nayttava kaupunkinakyma. Viidensadan metrin korkeuteen nousevat kukkulat keskustan takana tuovat syvyytta, tai paremminkin korkeutta (ihan kuin sita enaa pilvenpiirtajien lisaksi tarvitsisi) kaupunkikuvaan. Kaakkois-Aasian suurkaupunkien tavoin (oletusarvoisesti, emmehan ole viela muualla vierailleet) myos suuret kontrastit korostuvat. Korkeiden finanssikeskuksien varjossa ja muuten vain korkeiden mutta rapistuneiden kerrostalojen juuressa vilisee vahintaankin rahvaanomaisia torikaytavia katukeittioineen. Samaan soppaan on lisattava lukuisat ja taas lukuisat koru- ja elektroniikkamyymalat.
Komea nakyma keskustasta iltasella. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti